Srimad Bhagavatam 7. laulu

21,00 

Srimad Bhagavatamin seitsemännessä laulu alkaa kuvauksella, kuinka Korkein Herra on kaikille rakas ja tasapuolinen kaikkia kohtaan. Demoni Hiranyakasipu haluaa saavuttaa kuolemattomuuden ja harjoittaa ankaraa itsekuria tavoitteensa eteen. Puolijumala Brahma antaa hänelle siunauksia, ja Hiranyakasipusta tulee maailmankaikkeuden hirmuvaltias, joka alisti puolijumalatkin. Sen tähden he kaappasivat Hiranyakasipun vaimon tappaakseen tämän vielä kohdussa olevan kruununperijän, Prahlada Maharajan.

Tietäjä Narada otti heidät suojelukseensa ja opetti kohdussa olevalle pojalle bhakti-joogan filosofian, ja Prahladasta tuli suuri Herralle antautunut sielu. Hiranyakasipu yrittää kaikin eri keinoin surmata poikansa, kun saa selville tämän todellisen luonnon, mutta epäonnistuu toistuvasti. Lopulta hän päättää tappaa poikansa omin käsin, jolloin Krishna ilmestii Nrsimhadevan muodossa, puoliksi leijonana ja puoliksi ihmisenä surmaamaan demonin. Prahlada uhraa kauniita rukouksia Herralleen ja hänestä tulee rakastettu kuningas, sillä hän on paras ylevistä Krishna-bhaktoista.

Kaikki elävät olennot hänen hallinnan alaisuudessaan olivat tyytyväisiä ja onnellisia, sillä yhteiskunnassa vallitsi Vedojen kuvailema luonnollisesti tapahtuva jako neljään yhteiskuntaluokkaan ja neljä henkiseen luokkaan. Seitsemännessä laulussa kuvaillaan myös täydellisen henkilön käyttäytymistä, ihanteellista perhe-elämää ja annetaan sivistyneille ihmisille tarkoitetut ohjeet.

130 varastossa

Tuotetunnus (SKU): 1610812 Osasto:

Kuvaus

Intian ajaton viisaus alunperin kulkeutui puheen kautta opettajalta oppilaalle, mutta kun ihmisten kyky muistaa himmentyi kirjoitti Srila Vyasadeva tärkeimmät Veda-tekstit kirjalliseen muotoon noin 5000 vuotta sitten. Kun massiivinen projekti tuli päätökseen, Vyasadeva yllättäen tunsi alakuloa, ja kysyi henkiseltä opettajaltaan syytä tähän. Narada Muni kehotti häntä silloin kirjoittamaan Srimad Bhagavatamin, joka sisältäisi vain tärkeistä tärkeimmät Veda-tekstien aiheet. Tämän tehtyään Srila Vyasadeva tunsi suurta tyytyväisyyttä. Srimad Bhagavatamia kutsutaankin Veda-kirjallisuuden kypsäksi hedelmäksi.